Rise of the Runelords Wiki

Sessio 09 - Georgen muisto ja mystinen haltia

4 min lukuaika

Sessio 09 - Georgen muisto ja mystinen haltia

Kertaus edellisestä

Sankarit olivat tunkeutuneet lasitehtaan alla sijaitseviin salaperäisiin katakombeihin. He olivat kohdanneet muinaisen Thassilonin ajan syntisyintyisiä (Sinspawn) sekä Alaznistin patsaan, jolta Einar oli poiminut mestarillisen keihään (Ranseur). Katakombien syvyyksissä häämötti kuitenkin lisää vaaroja.

Katakombien tyrmä ja kohtalokas taistelu

Vankila-alueen taistelun tauottua ryhmä jatkoi katakombien tutkimista. Einar oli uudistanut taistelutaktiikkansa ja luopunut kilvestään tarttuen kaksin käsin pitkään salkoaseeseen.

Eteenpäin vievän ylikulkusillan päästä paljastui huone täynnä ankeita häkkejä ja kidutusvälineitä. Venytyspenkin ja nahkaremmien lisäksi alueelta löytyi kaksi ovea. Vähemmän käytetyn oven takana avautui tutkijan huone, jonka seinillä oli Thassilonian riimutekstejä. Lattialla lojui vanhoja kirjoja, kääröjä ja rikkinäisiä pulloja. Jatko-ovien takaa löytyi kammottavia jäänteitä: koukussa roikkuva kolmikätinen luuranko, omituisesti muokkautunut ihmisen ruumis sekä nelinkertaisen ihmisen kokoinen jättiläisen luuranko.

Palaamalla kidutushuoneeseen sankarit löysivät portaat, jotka johtivat syvemmälle alas. Portaissa haisi oksennus, ja alhaalta kuului goblinien puhetta. Valo yritti luoda hämystä heittämällä loitsunsa (Dancing Lights) kohti ääniä ja huutamalla pormestarin kadonnusveljen nimeä (“Missä Lonjiku Kaijitsu on!”).

Avoimessa huoneessa lattia oli peitetty irtonaisilla puulevyillä. Ansaan astunut George putosi 20 jalkaa syvään kuoppaan suoraan zombien syliin. Samalla huoneessa hyökkäsi kolmikätinen, oksentava mutanttigoblin, joka teki Einarin pahoinvoivaksi. Kuopassa käytiin epätoivoinen taistelu: George yritti parantaa itseään, mutta zombien kynnet olivat liikaa, eikä hän enää virkonnut. Taistelun sekamelskassa myös Einar ja Valo vaipuivat tajuttomiksi. Vain Inko jäi pystyy ja onnistui raivokkaasti surmaamaan kolmikätisen mutanttigoblinin sekä parantamaan Einarin ja Valon takaisin pystyyn. Zombie tuhottiin kostonhimolla, mutta George oli menetetty.

Valo otti menehtyneen ystävänsä piipun muistoksi, ja Georgen ruumis nostettiin kuopasta.

Georgen viimeiset jäähyväiset

Einar kantoi Georgen ruumiin Sandpointin katedraaliin, jossa Isä Zantus siunasi menehtyneen sankarimiehen. Sovittiin, että Georgen ruumis poltettaisiin rannalla illalla ilman muodollisia kirkollisia menoja. Sillä välin Valo ja Inko suuntasivat Rusty Dragoniin hukuttamaan surunsa olueen. Jopa uskollista Makkara-koiraa järkytti tieto Georgesta, ja se pureskeli pöydän jalasta piipun muotoisen lelun.

Illalla rannalle pidettyyn siunaustilaisuuteen kokoontui suuri osa Sandpointin asukkaista. Paikalla olivat muun muassa merirosvomainen parantaja Johan Rayban (“Taubert-Healer-2”) papukaijoineen, Sandpointin teatterin johtaja Cyrdak Drokkus sekä Sandpoint Savoriesn Alma Avertin tyttärineen (Aneka Avertin ja Arika Avertin). Valo lausui rannalla Georgen muistolle omistetun runon:

“Hänen nimensä oli George,
joilla ei ollut shortsi.
Suussa oli piippu,
joka suussa aina piippu.
Julisti että maailma on toto,
mutta sitten kaikki olikin hyvin.
Sit sanoi nyt riitti,
ja loppujen lopuksi kiitti.”

Isä Zantus lausui yleismaailmallisen siunauksen, Inko sytytti kokon ja Georgen ruumis nousee savuna ilmaan. Einar tunsi syvää syyllisyyttä ja vannoi kostoa syvyyksien hirviöille.

Tilaisuuden jälkeen Rusty Dragonissa nostettiin maljoja Georgen muistolle. Seurueen pöytään liittyi mystinen muukalainen Johan Rayban, jonka tullessa ilmaan leijaili vieno piipputupakan tuoksu. Kun Valo pyysi pöydästä vapaaehtoisia mukaan kosto-osastolle, Johan Raybanin tuoppi nousee ilmaan ja veti miehen pystyyn: “En ole varma miksi nousin, mutta uskon että jostain syystä minun on autettava teitä.”

Pormestari ja kireä haltianainen

Seuraavana aamuna Valo, Inko, Einar, Ameiko Kaijitsu, Makkara ja uusi liittolainen Johan Rayban suuntasivat Kaupungintalolle tapaamaan pormestari Kendra Deveriniä.

Pormestarin huoneessa he kohtasivat silmättömän/pupillittoman haltianaisen, Shalelu Andosanan, joka vaikutti sokealta mutta näki selvästi. Kun Valo selitti kellarin salaisuudet ja mainitsi kidutuskammion, pormestari kuiskaasi jotain haltialle, jolloin tämä muuttui kireäksi ja poistui kiireesti paikalta.

Valo lähti välittömästi seuraamaan mystistä haltiaa. Kaupungin kaduilla haltia huomasi Valon, yritti jopa kampittaa tämän ja tivasi: “Miksi seuraat minua? Kuinka hyvin tunnet Rutasmakseyta?” Valon vastattua ettei tunne tätä juurikaan, haltia käski jättää itsensä rauhaan ja säntäsi juoksuun. Valo seurasi Shalelu Andosanaa aina kaupungin ulkopuolelle joen kahlauspaikan yli metsän reunalle, kunnes kadotti tämän jäljet puolen tunnin takaa-ajon jälkeen.

Sillä välin pormestari Kendra Deverin antoi sankarille valtuutuksen puhdistaa luolat ja kirjoitti suosituskirjeen kaupungin maagisten tavaroiden kauppaan, Feathered Serpenttiin.

Feathered Serpent ja valmistautuminen

Seurue suuntasi kauppias Vorvashali Voonin pitämään kauppaan. Teatraalinen kauppias esitteli eksoottisia tavaroitaan (“Ostaa, myy, vaihtaa, varastaa”) ja kaivoi esiin noin 20 erilaista taikasauvaa. Pormestarin kirjeen ansiosta ryhmä sai mukaansa parannussauvan (Wand of Cure Light Wounds). Samalla Einar tutkitutti katakombien kolmikätiseltä goblinilta saamansa miekan, joka osoittautui taioituksi taistelumiekaksi (+1 longsword).

Valon palattua takaisin metsän reunalta ryhmä kokoontui jälleen yhteen. Saadakseen Georgen kuoleman kostettua ja kellarin uhat pysäytettyä ryhmä päätti palata takaisin katakombien syvyyksiin.

Maininnat

Verkkonäkymä

Takalinkit